JOULUKUUN JUTTU
Tällä sivulla esittäytyy
kuukauden taideseuralainen.
Näin opimme tuntemaan toisiamme ja myös uusille jäsenille
tarjoutuu tilaisuus esittäytyä!
|
Rakastan värejä....
 |
Olen Leila Kosonen, seuramme näyttelyvastaava,
joka sählää näyttelyiden yhteydessä siellä täällä.
|
Oma taiteiluni alkoi 1993 Ahvenanmaalla pidetyllä työhöni liittyvällä kurssilla.
Silloin olin sitä mieltä, että en osaa piirtää maalaamisesta puhumattakaan.
Piirustustaitooni olen vieläkin tyytymätön, mutta maalaaminen on vienyt mennessään.
Rakastan värejä…
Parhaimmillaan maalaaminen on henkistä terapiaa,
jossa vapautuu kaikista arjen sanelemista pakotteista.
Antaa vain pensselin tanssia kankaalla, ja löytää
uusia
muotoja ja sävyjä värien rikkaasta maailmasta.
Jostain sisältä se tulee...
Pahimmillaan maalaaminen tuntuu henkiseltä
itsekidutukselta; teet ja teet, yrität ja yrität,
eikä maalaukseen vain meinaa syntyä sitä juttua,
minkä siellä haluaisi olevan.
| 
|
Kun aloitan maalausta, minulla on jokin aihe; kuva, idea, määränpää, johon pyrkiä.
Se voi olla pyrkimys rauhalliseen harmoniseen maalaukseen, tai... mihin nyt milloinkin.
Mutta miten käykään, värit vievät mennessään, harmonia häviää kuin humina hautaan.
Kaikki sateenkaarenvärit tupsahtavat samaan tauluun, ilman kontrollia, ilman tarkkaa
ajatusta, ilman kontrastia, ilman mitään, mitä on kursseilla opetettu.
Tai ehkä sittenkin se, mitä olen oppinut kursseilla,
on mennyt takaraivoon, ja tulee sieltä maalaukseen,
vaikkei sitä niin tule ajatelleeksikaan... Siispä
kaikki kunnia kursseille, minä vain välillä tunnen
olevani niin toivoton oppilas.
. |
|
|
|
Eli värit vievät mennessään, ja yks kaks huomaan,
että kankaalle on syntynyt jotain mystistä, jotain
jota ei itsekään osaa selittää, ymmärtää tai
edes itse kopioida, jäljentää.
Työni ei pääse taidemuseoon, kun "se ei ole
ammattilaisen tekemä". Onneksi on meidän oma
vuosinäyttelymme, tosin juryttäjä on sielläkin... Mutta
sitten muutama kommentti, muutama ihminen, jota
tauluni on koskettanut, joka näkee ja kokee
maalauksessani saman ihmeen/ kokemuksen/ valon
kuin itsekin. Se riittää minulle, olen onnistunut,
katsoja on aistinut sen, mikä on sisältäni tauluun
kummunnut, minkä olen riemulla maalannut!
|
Luomisen iloa - ja maalauksellista joulua kaikille!
Toivoopi Leila
Tammikuun jutussa taas jotain uutta
uudelta taiteilijalta.
Kuka tarttuu palloon? Kenet haluaisit nähdä tällä sivulla?
OTA YHTEYTTÄ HALLITUKSEN JÄSENEEN!
|