ELOKUUN JUTTU
Tällä sivulla esittäytyy
kuukauden taideseuralainen.
Näin voimme oppia tuntemaan toisiamme. Myös uusille jäsenille
avautuu oiva tilaisuus esittäytyä!
|
Kesäkurssilla Otavassa
Olen pakannut laukkuni, kerännyt maalausvälineet ja pohjat, muistanut ottaa kassiin ne verkkarit ja puserot sekä
maalarinessuni, joiden tuhriintumista ei tarvitse pelätä eikä mikään kohta kiristä.
Reilun 100 kilometrin ajomatkalla mieli tyhjenee ja tuntuu lähes ontolta. Mistä löytyvät aiheet?
En halua maalata maisemaa!
|
Edessä seisova Otavan opisto, puutalo vuodelta 1901, huokuu ikää ja arvokkuutta. Kiipeän portaat ja astun suoraan
korkeaan hirsi-seinäiseen juhlasaliin, jossa maalaustelineet seisovat muovilla suojatulla lattialla ja jokaisessa
telineessä riippuu paperilapulle kirjoitettuna yhden osallistujan nimi. Mikä helpotus, että paikkaa ei tarvitse etsiä.
| 
|
Kokoonnumme… esittely… olemme joukko naisia vahvistettuna yhdellä miehellä, kesämaalareita keski-iän
paremmalla puolella. Taidan pitää opettajasta, Pia Mesterton-Graae´sta, joka jo 20 vuotta on palannut tänne
Tanskasta opettamaan. Päiväkahvilla jokainen saa suljetun ruskean kirjekuoren, vapaaehtoisen tehtävän,
joka osoittautuu otteeksi symboliikkaa käsittelevästä kirjasta. Jokaiselle jokin symboli, jonka merkityksiä on
kerrottuna tekstissä. VASARA? – jumalten työkalu, jota on käytetty voiman ja aktiivisuuden symbolina.
Muinaisissa skandinaavisissa jumaltarustoissa Thor´illa oli kaksipäinen vasara, jota hän käytti aseena
ja jota käytettiin myös amulettina suojelemaan mm. avioliittoa. Egyptiläisten T-ristikin on saattanut olla
kaksipäinen vasara, jonka suojeli. Aihe tuntuu haastavalta ja kutsuvalta.
Uusi aamu
VASARA ottaa minut matkaansa. Kuva vie eteenpäin. Mitään tällaista en ole maalannut.
Tuskastun ja juutun paikalleni, en osaa ilmaista sitä, mitä haluan.
”Mikä hätänä” kuuluu viereltäni.
”Mistä löytyisi vasaroita?”…ja muutamalla viivalla Pia hahmottelee paperille erilaisia muinaislöytöjen vasaroita
kertoen niiden käytöstä, merkityksistä ja materiaaleista. Työni pääsee jatkumaan.
”Onko kaikki hyvin? Kerro minulle mihin pyrit. Mikä tuo pallo on?”
”Ei se ole pallo, se on lasilaatta, siis amuletti.”
”Voi kulta! Jokainen siveltimen veto, sen suunta, siveltimen muoto ja koko on tärkeä. Jokainen väri ja sävy ovat
merkityksellisiä. Se mihin pyrit, syntyy suorilla vedoilla ja ääriviivat pitää hävittää, eihän esineillä ole ääriviivoja vaan
muoto…” Opettaja nappaa lähistöltä puulevyn, ottaa siveltimen ja maalaa sille: ”Katso näin!”
Tajuan.
Vielä yksi ohje kuin ohimennen: ”Varo valkoista, se tappaa pigmentin!” VASARA tulee valmiiksi. |
|
Taas on uusi päivä ja opettaja kysyy: ”Kuka haluaa nähdä tämän talon ullakon ja kamarin siellä?” Lähdemme kiipeämään kapeaa portaikkoa ylös. Ullakkohuoneen vanhojen tavaroiden seasta käteeni tarttuu vanha valettu vaskikello. Tartun siihen, miten saada sen muoto ja hohto siirrettyä kankaalle.
”Haepa vielä yläkerran vitriinistä vanhoja kirjoja, ne haluavat päästä tuon kellon seuraan!”
Uppoudun 1700–1800 luvulta oleviin kirja-aarteisiin ja jätän auki kirjan ”Muistelmia Uutterasta Elämästä” (1879). Aika hyvä nimi taululleni!
|  | |
Tytti Dadu
hallituksen jäsen, joka pitää huolta kotisivuista
Syyskuun jutussa taas jotain uutta
uudelta taiteilijalta.
Kuka tarttuu palloon...
koppaa
kiinni!
|